Miksi matkustaisin Venäjälle - varsinkin nyt?

Krimin tapahtumat herättävät maailmalla syystäkin hämmennystä ja suuttumusta, mutta onko Venäjän boikotoiminen matkailumaana järkevää, vai ajaako se vain Venäjän eristäytymistä kannattavien äärikonservatiivien asiaa? Entä eikö ruplan romahdusta kannataisi nyt hyödyntää ja matkustaa Suomesta Venäjälle?

Sana Venäjä herättää kaikissa tunteita. Toisille se tuo mieleen pelon ja vihan, toisille pidäkkeettömän ihailun, toisille jotain muuta ja muuttuvaa. Venäjään päteekin täydelleen lause: ei nimi miestä pahenna. Venäjä on aina paljon muutakin kuin ikävät uutiset ja käsittämättömättömät tapahtumat. Sen ristiriitaisuudessa piilee myös hyvää. Ja tämän aistii heti maahan saavuttuaan. Venäjä on monikansallinen, yllättävän nykyaikainen maa, jonka ihmiset ovat eri asia kuin valtion politiikka, jota varsinkin älymystö usein häpeää. Venäjällä asustaa vieraanvaraisia kansoja, jotka haluavat kasvaa ulos neuvostoaikojen synkkyydestä ja kansoja ahdistaneesta muotista. 20 vuodessa on tapahtunut merkittäviä asioita. Kuoleviksi julistetuista kielistä ja kulttuureista on tullut jopa brändejä - esimerkkeinä Udmurtia ja Buranovon baabushkat. Tavallinen kansa on myös usein  vapaamielistä ja länsimaisittain yritteliästä. Venäjällä viihtyykin aina, kun on paikallisia ystäviä. Ja niitä saa helposti meidänkin matkoillamme. Yrityksemme periaatteita on tutustuminen paikallisiin kulttuureihin ja niiden tukeminen. Opettelemme karjalan, udmurtian ja marin kielen alkeita. Ja toki myös venäjän sanoja. Venäjän kieli on maassa yleiskieli samaan tapaan kuin lännessä englanti. Nuoriso osaa nykyään myös Venäjällä usein englantia.

Syy Venäjän vetovoimaan (esimerkiksi minun kohdallani) on kuitenkin muualla. Venäjällä kohtaa niin monta historian kerrostumaa samassa ajassa ja paikassa, että se ei voi olla hämmentämättä matkailijaa. Vanhempi historia, neuvostoaika, elpyvät perinteet, luontousko, valtion läsnäolo/ poissaolo ja kansan omat kekseliäät viritelmät pistävät silmään. Halu kasvaa ulos Lada-ajasta näkyy myös museoissa: usein oppaat hyppäävät tsaarinajasta suoraan 1990-luvulle. Historiasta halutaan löytää hyvää uuden kasvualustaksi. Kun tuntee Stalinin ajan julmuuden, täytyy nöyränä ihailla nykyihmisten uskoa parempaan. Matkailupalvelujen kehittyminen on oiva esimerkki kehityksen vauhdista. Hotellit, ravintolat ja majatalot ovat varsin laadukkaita ja viehättäviä myös Karjalassa, Udmurtiassa ja Marinmaalla. Venäjällä koen aina oppivani jotakin historiasta. Usein myös oma suomalaisuuteni nousee uuteen arvoon. Venäjässä on eräs merkillinen ominaisuus: sinne on aina mukava mennä, ja sieltä on aina mukava tulla takaisin. Tätä todistaa omalla kohdallani yli 100 matkan kokemus. Enkä ole ainoa tämän faktan tunnustanut matkailija. Eikös matkakohde ole näillä kriteereillä täydellinen?

Uskallan väittää, että valokuvaajalle Venäjä on yksi parhaista matkakohteista. Yksi pieni kylä, vaikkapa Jyskyjärvi voi tarjota jatkuvasti uusia hienoja kuvia vuodesta ja vuodenajasta toiseen. Ihmisten aitous ja suoruus puolestaan tarjoavat paitsi hyviä ystävyyssuhteita, niin myös luonnollisia, onnistuneita henkilökuvia valokuvauksen harrastajalle. Venäjän hintataso on myös edelleen - ja varsinkin nyt edullinen suomalaiselle. Teollisten tavaroiden ja käsitöiden tarjonta on runsasta. Erikoisia, hauskoja matkamuistoja on liiankin helppo löytää. Harvaan asuttuun maahan mahtuu myös paljon rauhaa ja luontoelämyksiä. Karjalassa on paljon muutakin kuin Euroopan suurimmat järvet ja hienoimmat kalliopiirrokset tai jatulintarhat.

Ortodoksinen kirkko, luontousko ja valtiovalta ovat jo tuhat vuotta käyneet köydenvetoa keskenään, ja hämmästyttävää onkin havaita prosessin yhä jatkuvan: edes vanhauskoisista ei ole päästy eroon, puhumattakaan Euroopan ainoasta aktiivisesta luonnonkansasta Marinmaalla. Venäjän muuttumattomuutta ja jatkuvaa muutosta tärkeämpänä pidän kuitenkin maan yllätyksellisyyttä. Monta kertaa ennakkoon varautuneena ja jopa Venäjän vastaisena matkalle lähteneenä olen huomannut sulaneeni ja rentoutuneeni, ja pian taas innostuneeni. Näin kävi myös 6.-9.-14  Ukrainan kriisin aikaan. Ihastuttavien ystävieni ja oikukkaan, lopuksi taianomaisen sään siivittäminä rentouduin viimeistään kylyn höyryissä. Palkinnoksi sain jälleen kerran myös muutaman mukavan valokuvan ja muiston (Katso Niikon matkat facebook -sivut). Kahdenkymmenen vuoden aikana Venäjää seuranneena olen tottunut siihen, etteivät ne rajat sulkeudu, tai maailmansota syty. Kehityksen suuntaa ei voi loppujen lopuksi enää kääntää isoinkaan herra. Suomessa käyvät venäläisetkin ihastuvat poikkeuksetta "maailman turvallisimpaan ja rauhallisimpaan maahan". He ovat viimeisiä, jotka haluaisivat pilata Lintukotomme vaikkapa "Venäjän miehityksellä". Matkailu edistää kaikkein eniten rauhaa ja vähentää jännitteitä ihmisten välillä. Kun käy naapurissa, huomaa hänet ihan täyspäiseksi hahmoksi, joka näyttäisi jopa pitävän meistä suomalaisista. Matkailun vähentäminen tai boikotoiminen ajaa vain ns. haukkojen etuja niin lännessä kuin idässä. Eiköhän vihan ja sotien maailman kuulu kuulua menneisyyteen?

Petri Niikko, Niikon matkat 17.3.2014